Kuten edellisessä blogipostauksessa kirjoittelin, oli viime vuosi sellaista kuntouttamisen aikaa, oikeastaan vasta syksyllä pääsi kunnolla treenin makuun. Keskityin kaikkeen muuhun paitsi juoksemiseen, koska pelko vaivojen palaamisesta oli niin tiukasti takaraivossa. Vaikka ei se juoksemisen syy pelkästään ollutkaan niin onhan se lajina kuormittavuudeltaan varmaan niitä pahimipia.
Noh jos meinaa kesällä kisasta on siitä juoksemisesta kuitenkin otettava kiinni. Ei sitä määrällisesti tarvitse paljoa tehdä mutta kropan täytyy tottua iskutukseen. Kävin talven aikana muutamia kertoja Esport areenassa juoksuradalla ja aina vain tuntui ihan kamalalta. Ei pelkästään pulssi ollut kahtasataa vaan jotenkin se ei muutenkaan kulkenut. Pidin taukoa ja palasin. Peilistä näin istuvassa asennossa olevan juoksijatapaisen ja totesin että jotain tarttis tehdä. Juttelin yhden juoksuvalmentajan kanssa tekniikkatreeneistä ja lupasin palata asiaan. (Carita, saatan vielä sen tehdäkin!)
Onneksi sitten satuin Helsinki Triathlonin järjestämään seurailtaan Fibacolle, jossa käytiin läpi etenkin juoksuuun liittyviä asioita, lihastasapainoa, liikkuvuutta ja sen sellaista tärkeää. Valmentaja Juha puhui ihan tuttuja asioita ja aloin mielessäni löytää syy-yhteyksiä siihen huonoon juoksuasentoon. Ja totesin samassa että tämä valmennus on just nyt sitä mitä minä tarvitsen. Tää kroppa pitää saada auki, jotta se pystyy tuottamaan voimaa, ja yksin en siihen kykene vaikka kuinka tunnen kroppani ja suurinpiirtein missä mättää. Niinpä varasin ajan kartoitukseen ja siitä lähti liikkeelle meidän valmennussuhde.
Jo kartoituksessa kävi ilmi että vasemmalla puolella on ongelmia. Vasen pakara ei aktivoidu kunnolla, vasen lonkankoukistaja erityisen kireä ja juoksu ei ole tasaista vaan vähän lonksuttavaa heikon vasemman puolen vuoksi. Tästä tätä vyyhteä alettiin selvittämään ja sain kotijumppaohjeet. Voimatreeni pois ja vahvistusta tilalle. Jo muutaman yhteisen treenikerran ja kotiharjoittelun tuloksena juoksuasento on parantunut. Olen alkanut saada pakaroihin tulta, lonkankoukistajia ja asentoa muutenkin auki, pohkeet rennommaksi ja tuntuu että juoksu vie nyt paremmin eteenpäin. Vielä on tehtävää mutta tämä antaa ihan uudenlaista pontta ajatellen kesän kisoja ja juoksulenkille lähtemistä. Kelitkin on sopivasti parantuneet niin kiva on kirmata pururadalla sisäradan sijaan!
On tää kuulkaa hienoa kun on ammattilaisia ympärillä. Kiitos Juha neuvoista ja opastuksesta jo nyt, meidän matka vielä jatkuu. Seuraavaksi käymme yläkropan kimppuun ja uintia jelppiviin hommiin. Ja nyt tiedän että voimatreenitkin maistuvat taas eri tavalla ja tulosta saadaan aikaiseksi. Ping Juhani.
Kannattaa satsata ja luottaa asiantuntemukseen eikä turhaan takoa päätä seinään ja junnata paikallaan, jos jossain mättää. Näitä henkilöitä voin lämpimästi suositella. Ja tosiaan, minullakin on aikaa valmennuksille, että rohkeasti ottamaan yhteyttä, josko tällainen kireä kotleetti voisi sinua auttaa :D
Ai ensi kesän kisat? No niistä lisää seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti