Tänä talvena tuli 10 vuotta siitä, kun valmistuin Personal traineriksi. Tuo ammatti oli kiehtonut pitkään, mutta vasta nelikymppisenä koin olevani valmis ottamaan vastuuta toisen ihmisen hyvinvoinnin ohjaamisesta. Olen aina ollut utelias ja pitänyt uuden oppimisesta, ja aika pian tie vei minut opiskelemaan johtajuutta avoimeen yliopistoon. Mitä pidemmälle vuodet on vierineet, sitä enemmän asia on alkanut kiinnostaa. Henkilöstöhallinto- ja johtajuusasiat tuntuivat omana opiskeluaikana kuivalta, mutta ihmisten parissa työskennellessä myös oppii johtamisesta, ja johtamaan. Valmentaminen on opettanut paljon, ihmisistä. Ja olen kuulemma pienestä pitäen ollut kova ohjaamaan ja johtamaan, itse lähinnä muistan olleeni ujo. Mutta ehkä sitten jämäkkä. Kai siksi päädyin myös parikymppisenä matkaoppaaksi ja hiihdonopettajaksi, aika loogista.
Valmentaminen tuntuu itselleni hyvin luontevalta. Jo ennen kuin aloitin Hintsalla joulukuussa 2019, pidin kokonaisvaltaisesta ajattelutavasta. Ihminen on kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miksi joidenkin elämänmuutosprojektit onnistuu ja toisten taas ei. Osalle toimii motivoiva henkilö, joka ohjaa oikeaan suuntaan. Osa löytää sen itse. On tunnettava itsensä ja oltava sinut itsensä kanssa, muutettava asioita sisältä käsin, jotta voi muuttaa ulkoisia asioita pysyvästi. Puhutaan paljon lahjakkuudesta, mutta on paljon, mihin itse voi vaikuttaa asenteella ja tarmolla. Intohimolla. Uskomalla itseensä. Harjoittelemalla.
Tähän maailmaan tutustuin enemmän psyykkinen valmentaja -koulutuksessa. Ja tämä on se missä haluan jatkossa ihmisiä auttaa. Löytämään itsensä, saavuttamaan tavoitteensa ja elämään oman näköistä elämää. Toimia mentorina ja coachina. Oli kyseessä sitten urheilija, kuntoilija tai muuten itseään etsivä asiakas. Ja koska elämä on täynnä mahdollisuuksia, tällä viikolla aloitan valmentavan johtamisen kurssin Novetoksella, ja kesällä ajattelin vahvistaa osaamistani vielä psykologian opinnoilla. Vierivä kivi ei sammaloidu.
